Aurinko

Aurinko armas – elämän edellytys luo valoa pimeimpään vuodenaikaamme. Kahdeksan minuuttia ja kaikki pimenisi, jos aurinkomme sammuisi. Elämä loppuisi vaiheittain ja maapallo muuttuisi jääplaneetaksi. Pidämme auringon nousua ja laskua itsestäänselvyyksinä – koko aurinko on ihme! Nauttikaamme sen tuomasta valosta ja lämmöstäkin sitten taas joskus, kun kevät voittaa!

Kiire

”Aina kiire, kiire jonnekin on…”, kuten Sammy jo aikoinaan lauloi. Onko ihmiselle luontaista luoda itselleen kiirettä? Ainakin tuntuu siltä, että suurin osa elää ja kokee itsensä tärkeäksi kiireen kautta. Syytetään yhteiskuntaa, työpaikkaa tai jotain muuta, mutta onko syy lopulta itsessä tai sitten geeneissä?

Monet elävät elämänsä tosi kiireisinä ja sitten kuolevat kiireesti kiireen keskellä. Jopa haaveita pyritään toteuttamaan kiireellä. Johtuuko kiire ajasta, jonka ihminen kokee katoavan kuin hiekka valuu tiimalasissa? Onko eläimillä kiire muuten kuin esimerkiksi paetessa vihollista? Onko kiire tehty osaksi luomakuntaa tarkoituksella? Onko se osa jonkinlaista kirousta? Uskoisin, että eläimet eivät varsinaisesti koe kiirettä, vaan toimivat perustarpeidensa mukaan. Kiire lienee siis vain ihmiseen liittyvä ilmiö.

Voiko kiirettä yrittää välttää tai ilman sitä ollenkaan edes elää? Pitääkö kiire ”maailman pyörät pyörimässä”? Jos kiirettä pyrkii välttämään, tuleeko lopulta myös siitä kiire? Pitääkö antaa vain periksi kiireesti ja hyväksyä kiire väistämättä elämään kuuluvaksi kuten esimerkiksi syöminen ja juominen?

Perseen tiirailija

Reino oli jo vuosia asunut yksin. Hän oli eronnut avovaimostaan, koska ei ollut enää kerta kaikkiaan jaksanut kuunnella tämän jatkuvaa mäkätystä ja piikittelyä lähes kaikesta, mitä Reino teki tai mistä hän piti. Reino oli perusluonteeltaan hyvin rauhallinen. Mutta jos asiat menivät hänen näkökulmastaan päin helvettiä, hän ei todellakaan pelännyt näyttää sitä. Näin kävi lopulta parisuhteen päättymisenkin suhteen. Reinon voimat yksinkertaisesti vaan loppuivat ja hän antoi osaltaan kaiken kaatua.

Nyt Reino siis tallusteli vapaana miehenä. Hän oli lähes viisikymppiseksi nuoren oloinen. Hän liikkui paljon ja pyrki pääsääntöisesti noudattamaan terveellisiä elämäntapoja. Toki hänelläkin oli omat heikkoutensa. Reino oli intohimoinen saunoja ja oluen ystävä. Viikonloppuisin saattoi kulua parikin ”lavaa” olutta. Marlborokin maistui Reinolle oluen kyytipoikana.

Reino oli aina ollut naisten suosiossa. Hän nautti tästä täysillä. Istuessaan terassilla hänellä oli tapana tiirailla ohikulkevien naisten perseitä. Reino teki tämä hyvin hienovaraisesti ja herrasmiesmäisesti. Hän ei ollut mikään pyllyille läimäyttelijä, härskien vitsien kertomisesta puhumattakaan. Osin näiden seikkojen vuoksi naiset Reinoa rakastivatkin. Entinen avovaimo oli usein naljaillut Reinolle toisten naisten perseiden tiirailusta sekä kadulla että iltapäivälehtien sivuilla. Tämä sapetti Reinoa kovasti. Hän piti kuitenkin tuskan sisällään. Hän kun ei ollut montaakaan kertaa edes vilkaissut toisia naisia avovaimonsa kanssa yhdessä ollessaan. Turhaan Reino olisi siitä numeroa tehnyt. Ei avovaimoa moista kuitenkaan olisi uskonut. Luultavasti hän piti Reinoa täytenä sikana ja sovinistina, niin kuin kai kaikkia muitakin miehiä.

No – nyt Reinon ei enää tarvinnut murehtia muiden mielipiteistä, hän sai tiirailla perseitä ihan rauhassa. Eräänä päivänä Reino istui taas tapansa mukaan terassilla päiväoluellaan. Hän huomasi viereisessä pöydässä Tieteen kuvalehden. Reino otti lehden ja avasi keskiaukeaman. Siellä oli kirjoitus ilmastonmuutoksesta ja napajäätiköiden sulamisesta. Reino luki jutun ajatuksella.

- Miksi kummassa tällaisista asioista ei kirjoiteta Hesarin etusivulla tai kuuluteta iltauutisten pääotsikoissa, Reino pohti. Napajäätiköt ovat viimeisen vuoden aikana muuttuneet ja sulaneet nopeammin kuin kertaakaan 13-14 miljoonan viime vuoden aikana. Uskomatonta, että kaiken maailman missikohut ja muut turhat uutiset vievät voiton näiltä todella tärkeiltä asioilta. Viereisen iltapäivälehden kannessa oli otsikko ”Viime vuoden missi paljastaa keskiaukeamalla perseensä”. Reino järkyttyi omaa turhamaisuuttaan – perseiden tiirailu jää kyllä jatkossa muille, hän päätti.

Hullut päivät

Taas on se aika vuodesta. Enkä tarkoita kevään tuloa, vaan ’Hulluja päiviä’. Silloin kaikki ”hullut” ovat liikkeellä täysin hullun asian vuoksi. Koko vuosi ollaan raadettu ja kerätty maallista mammonaa, joka nyt voidaan sitten kuluttaa turhuuksiin. Näennäisesti järkevät ja yhteiskunnan silmissä arvostetut ihmiset säntäilevät tavaratalon kerroksista toisiin repien ja riuhtoen tarjoustuotteita toistensa käsistä. Viidakon lait valtaavat koko tavaratalon.

Sairaanhoitoketjun diagnosoimat ”oikeat” hullut lepäilevät silloin suljetuilla osastoilla. He eivät sorru rahan maailman riepoteltaviksi, vaan jatkavat päivittäistä hiljaiseloaan. Heille ’Hullut päivät’ tarkoittavat päivittäistä lääkeannosta, terapiakeskusteluja, rutiininomaisesti toistuvia ruokailuja ja omaisten sekä kavereiden vierailuja. Hehän ovat todistetusti ”hulluja”, eivätkä tarvitse markkinatalouden keinotekoisia ’Hulluja päiviä’.

Ketkä tässä kokonaiskuviossa sitten lopulta ovatkaan oikeasti hulluja?

Mieli

Mieli tuo kumma meillä ihmispoloisilla. Puolimieli vai mielipuoli? Kuka tietää mielen liikkeet. Mielisairas vai sairas mieli? Kellä on ylipäätään terve mieli? Mielen liikkeitä ken hallita voi, vai voiko edes?


Hauras on mieli ja haavoittuvainen. Maailman myrskyt ja turhat paineet vahingoittaa voivat mieltä. Millä jaksaa mieli mielettömyyttä tätä? Millä voi auttaa mielen hallinnassa? Voiko mieltä edes ymmärtää tai tarvitseeko edes? Voi mieltä täällä kuka tukea voi?

Novelli 7

 

Ystävänpäivä

Ystävänpäivä, samalla Voiton nimipäivä. Voitto oli päättänyt ottaa töistä vapaapäivän juhlistaakseen ystävän ja -nimipäiväänsä. Hän heräsi tapansa mukaan säntillisesti tasan kello 6.30. Hän asteli kylpyhuoneeseen ja sulki oven. Vilkaisu peiliin ja hampaiden pesu. Normaalista Voitto suoritti aamupesun lyhyen kaavan mukaan pesemällä kasvot ja kainalot. Nyt hän kuitenkin päätti ottaa kunnon kuuman kylvyn juhlapäivän kunniaksi.

Onneksi Voitto sattui asumaan 60-luvulla rakennetussa talossa, jossa lähes kaikissa huoneistoissa oli vielä kylpyamme. Voitto laittoi kylpyvaahtoa kohisevan veden sekaan. Houkutteleva tuoksu valtasi kylpyhuoneen. Voitto astui ammeeseen. Ihanan rentouttava lämpö sai hänet hymyilemään. Vapaapäivä, eikä kiire minnekään. Olisi aikaa kylvyn jälkeen syödä kunnon aamiainen ja lähteä sitten kaupungin vilinään vaikkapa mukavia kuppiloita kiertelemään.

Voitto käänsi hanaa isommalle ja amme täyttyi nopeasti. Reilun tunnin kylvettyään, hän päätti peseytyä ja lähteä valmistamaan aamupalaa. Mitä ihmettä – ovi tuntui jumittuneen. Lukituskieleke oli kai katkennut, eikä ovea todellakaan saanut auki. Kännykkää Voitolla ei tietenkään ollut kylpyhuoneessa. Lisäksi hän asui alimmassa kellarikerroksessa, joten koputuksetkaan tai huudot eivät kuuluisi naapureille. Voiton valtasi epätoivoinen olo. Pesuhuoneen ovi oli vankkaa tekoa, joten hakkaamalla tai työntämällä sitä ei saanut auki. Vaikka oli ystävänpäivä, Voitolla ei ollut tässä kaupungissa yhtään varsinaista ystävää.

Voitto oli peruspositiivinen ihminen, joten hän pohti hetken, mitä kummaa nyt pitäisi tehdä. Hetken pohdittuaan Voitto muisti, että hän oli piilottanut viskipullon kaappiin pyyhkeiden sekaan. Hän löysi pullon helposti ja hymy nousi Voiton kasvoille. Hän laittoi ammeen tulpan paikoilleen ja väänsi kylpyammeen hanan auki. 

Oodi oluelle

Olut tuo kuohuva kulta

lempeä liemi

ystävä iänikuinen

taattu toveri

ystävä ylivertainen

aamujen auvo

päivien pelastaja

iltojen ilo

öiden opastaja

olut.