Novelli 1

Taksimatka

Keskikesän yötön yö oli pisimmillään. Sulkavalla Saimaan rannoilla Etelä-Savon sydämessä yön hiljaisuuden rikkoi ainoastaan taksista kantautuva dieselmoottorin raksutus. Pertti oli ensimmäistä kesäänsä ”tolppa-apinana”. Pertti oli kasvoiltaan siloposkinen, noin 170 senttiä pitkä ja hivenen pyylevä. Päällään hänellä oli harmaa kokopuku ja mustat kiiltonahkakengät. Pertin koko olemus oli hyvin huoliteltu, jopa ylihuoliteltu. Kauluspaidan hihansuut olivat hivenen rispaantuneet.

Ainakin homma oli täysin erilaista mihin hän oli aiemmin tottunut. Pertti oli viettänyt yli 10 vuotta muukalaislegioonassa. Tyynen rauhallisesti hän odotti hiljaisen rannan tuntumassa yöllistä asiakasta kyydittäväksi vielä tuntemattomaan kohteeseen. Aika kului ja kului, vain auringon kajo tuntui pysyvän ennallaan. Pertti päätti polttaa vielä yhden Camelin – kahdeksannen. Taksin mittari näytti odotusmaksuna 148 euroa, joten ainakin taloudellisesti odottaminen kannatti. Edellyttäen, että asiakas lopulta ilmestyisi paikalle. Samassa takaovi avautui ja hihattomaan t-paitaan ja uimashortseihin pukeutunut, jo hivenen harmaantunut herrasmies astui kyytiin ja sanoi: ”Terve”.

- Hyvää iltaa, Pertti vastasi ja tumppasi samalla savukkeensa.

- Minne päin ajetaan? Pertti kysyi. - Helsinkiin, herrasmies vastasi.

- Pitkä matka, kai voin luottaa maksukykyynne? Pertti kysyi.

- Ilman muuta. Koskaan en ole jättänyt maksamatta, kuljetettava sanoi ja näytti paksua lompakkoaan.

Matka alkoi hiljaisuuden vallitessa. Pertillä oli kuitenkin pakottava tarve kertoa tarinaansa yhä uudelleen ja uudelleen. Tämäkään kuljetus ei tehnyt poikkeusta.

- Maailmassa on aivan liian paljon julmuutta ja väkivaltaa, Pertti aloitti. - Oli yli 10 vuotta mitä erikoisimmissa ja vaarallisimmissa maankolkissa. Kaikesta huolimatta en kuitenkaan koskaan joutunut tappamaan ketään.

- Et joutunut tappamaan ketään? herrasmies ihmetteli. Hän kiinnostui Pertin tarinasta.

- Toden totta, selvisin tiukimmistakin tilanteista systeemiälykkyyden eli maalaisjärjen ja tunneälyn avulla.

- Kuulostaa todella kiinnostavalta. Voitko kertoa tarkemmin? asiakas kysäisi. Häntä alkoi entistä enemmän kiinnostamaan tuo Pertin tapa toimia sodan melskeissä. Olisikohan siitä peräti uudeksi keinoksi puolustushallinnon käyttöön aseellisten selkkausten välttämiseksi ja hallitsemiseksi?

- Tohtiihan tuota kysyä, Pertti vastasi. - Tärkeintä on vilpitön ennakkoluulottomuus kaikkea ja kaikkia kohtaan. Tärkeää on kyky asettua tilanneherkästi toisen asemaan ja toimia sen mukaan.

- Kuinka en ole aiemmin tuota hoksannut? Kyyditettävä kummasteli.

- Itsestäänselvät asiat ovat usein niitä vaikeimpia huomata, Pertti jatkoi.

Tämän jälkeen matkantekijät vaikenivat ja vain tuulen suhina taksin ikkunoissa oli ainoa äänilähde.

Kumman nuorelta ja hyvin säilyneeltä tuo kuljettaja kyllä näyttää niin pitkään ja kovissa paikoissa mukana olleena, suunnilleen samanikäiseltä kuin 20 vuotta sitten veneonnettomuudessa kadonnut poikani, kyyditettävä aprikoi.

-Mitäs sanot, jos palataankin takaisinpäin ja mennään saunomaan Juvalle kotipaikalleni?

-Juvalle? Siellähän minunkin kotini aikoinaan oli, puolustusvoimain komentaja vastasi ihmeissään.