Novelli 2

Marja-aronia

Syys saapuu, suvi on jo kaukana takana. Mies, tuo äijä mielestään, ei tahdo marjoja poimia. Vaimo vaatii marjametsään raatamaan. Mies keksii mitä ihmeellisempiä selityksiä, jotta lähteä moiseen ei tarvitsisi. Kerran kuitenkin yhteisellä kävelyretkellä vaimo näyttää pensaan tuon autuaan – marja-aronian. Mies kummastelee pensasta ennestään tuntematonta. Kumman kauniilta ja meheviltä näyttävät tuon pensaan marjat. Vaimo kertoo marjojen terveellisyydestä ja flavonoideista sun muista käsittämättömistä seikoista. Autuain asia on kuitenkin vielä kertomatta – näistä marjoista voi tehdä mitä parhainta kotiviiniä. Mies innostuu vaivihkaa ja kerää samantien kuusi kiloa moisia ihmeihanuuksia. Vaimo ihmettelee miehen intoa marjojen poimintaan.

- Terveellisiähän nämä ovat syysflunssaa vastaan, mies virkkaa.

Kotia päästyään mies alkaa touhuilemaan. Vaimon ihmetys lisääntyy entisestään. Liekö mies lopullisesti menettänyt ison pyörän hallinnan?

- Perkailen tässä vain marjoja talven varalle, mies virkkaa.

- Mitä kummaa nämä ämpärit ja lukemattomat sokeripaketit liittyvät marjojen säilömiseen? vaimo kummastelee.

- Säilön meille marjoja talven varalle, mies tuhahtaa.

Vaimo painuu makuulle päätään pyöritellen ja mies jää vielä touhuilemaan iltaan hämärtyvään. Päivät kuluvat toisensa perään ja syksy synkkeneepi. Arjen aherrus vie vaimon voimat ja hän ei enää edes muista marja-aronioita. Mies sen sijaan edelleen ahkeroi marjojen parissa, tietäen talven lähestyvän.

Kunnes lokakuun myöhäisenä iltana vaimo muistaa yhdessä poimitut marja-aroniat.

- Saitkos ne marjat säilöttyä talven varalle? vaimo kysyy.

- Eukkoseni, etkö luota vanhaan äijääsi, mies ärähtää.

Vaimo toteaa parhaaksi unohtaa koko jutun ja painua tapansa mukaan petiin hiljaa nukkumaan.

Mies touhuilee jälleen yksin marja-aronioidensa parissa kummaa intoa hehkuen. Ensilumi sataa maahan synkkään syksyiseen.

Hän miettii mielessään, mitä tehdä piristäkseen tuota impeä entistä.

- Armaani, auttaisivatko marja-aronioiden flavonoidit sinut pois tuosta kaameasta masennuksesta, mies ehdottaa.

- Sinä ja sinun marja-aroniasi! Et varmaan saanut niistä edes kunnon hilloa keitettyä, vaimo huudahtaa.

Mies on tyyni, kuten aina ja poistuu kellarille. Kestää tovin ja mies palaa kammariin kahden pullon kera.

- Mitäs kummaa tämä on? Alatko minua mehulla juottamaan? vaimo kysyy.

Mies kaataa vaimolle lasillisen.

- Maistapas tätä, josko elosi selkiintyisi, mies toteaa.

Vaimo ottaa kelpo siemauksen.

- Tämähän maistuu jumalaisen hyvältä, vaimo suorastaan huudahtaa.

- Tämä on minun marja-aroniasäilykkeeni talven varalle, mies vastaa.