Tulipahan taas tänäkin viikonloppuna pohdittua työelämän merkitystä ja mielekkyyttä. Muotoilin mielessäni malleja kohti "lopullista voittoa" joutilaisuuteen ja carpe diemiin ("elä hetkessä"). Päädyin kahteen malliin - 'Jyrkkyysmalli' ja 'Loivennusmalli'.
Jyrkkyysmalli (sis. 'anti carpe diemin' ja 'jana-ajattelun') tarkoittaa kaksiulotteisena sitä, että x-akselilla on aika ja y-akselilla toisen mielen mukaan tekeminen, kuten tässä yhteydessä palkkatyötä tarkoitan. Y-akselin asteikko on 100 % ja se on myös ns. perustaso, jonka henk. koht. olen valinnut, jotta savuttaisin "riittävän" lyhyessä ajassa (jana-ajattelua) tason (n.10-15 %), jolla olisi mahdollista heittäytyä joutilaaksi ja alkaa oikeasti toteuttaa carpe diemiä eli olisi suomeksi sanottuna tienannut riittävästi "hilloa" - talous olisi siten turvattu ainakin lähes loppuelämäksi. Tämä hyppäys 100 % tuohon n.10-15 % tapahtuisi jyrkästi pystysuoraan, kun aika olisi ns. kypsä - tästä siis yksinkertaisesti tulee mallin nimikin.
Loivennusmallissa puolestaan pyritään joutilaisuuteen ja carpe diemiin loivemmin. Perustasoksi voi valita esim. 60 %, jolloin jo tavallaan noudatetaan 40 %:sti joutilaisuutta ja carpe diemiä. "Lopullinen voitto" saavutetaan siten loivemmin ja aika-akselilla myöhemmin kuin jyrkkyysmallissa. Tämä malli tosin mahdollistaa jouhevamman lähestymisen kohti joutilaisuutta.
Onnea uudelle blogille ja tavoitteelle päästä joutilaaksi! :)
VastaaPoistaVielä kun tietäisi, mitä ovat ne käytännön toimenpiteet, joilla joutilaisuus takuuvarmasti saavutetaan mallista riippumatta… Lottoaminen kun ei ole tähän mennessä tuottanut toivottua tulosta. ;)
M.