Joolua:)

Apinat viättää joolua - todelle mukavata....tosin elämän realiteetit tulivat joulunakin vastaan - kuolema kävi sukulaisissa aattona vieraisilla...

Carpe diem pitää sisällään elämän koko kirjon iloineen ja suruineen.  Elämä on karuudessaan elämisen arvoista - turha esittää tahi "edustaa"; aidosti ja raadollisen rehellisesti vaan eteenpäin kohti joutilaisuutta...

Savolaisittain - Hyvvee Joulua!:)

Hetkestä hetkeen

Ääretön määrä hetkiä, mutta kuitenkin niin vähän aikaa... aika neljäntenä ulottuvuutenamme on tarkemmin ajatellen kummallinen ja ainakin Simpanssista vaikeasti ymmärrettävä käsite? Silloin, kun toivoisi ajan kuluvan hitaammin - se ikäänkuin kiihdyttää tahtiaan ja päinvastoin tuntuu matelevan, kun sen soisi kiitävän. Kummassakin tapauksessa hetkien määrä on sama - ensimmäisessä vaihtoehdossa toivoisi pystyvänsä tarttumaan niihin ja hidastamaan aikaa.

Elämämme on kuitenkin aivan liian lyhyt, jotta täyteen elämään riittäisi tarttuminen vain ns. miellyttäviin hetkiin - miellyttävien hetkien määrää tulisi pyrkiä lisäämään! Joutilaisuus...

Olla vaan

Olla vaan valmiina ja ehyenä valmiissa maailmassa - tämän luulisi olevan itsestään selvyys itsestään selvyysien joukossa, vaan valitettavasti tämä taitaakin olla enemmän poikkeus poikkeuksien joukossa... yltäkylläisyyksien länsimaailma - tarjoaako se meille lapsilleen lopulta muuta kuin ahdistavaa, jatkuvaa kilpajuoksua ja mammonan tavoittelua?

Kaikki me länsimaalaiset olemme globaalisti ajateltuna syntyneet kultalusikka suussa - arvostakamme ja olkaamme kiitollisia! Pitäkäämme itsestämme ja toisistamme huolta - toisilla tarkoitan tietysti koko maapallon kansalaisia. Yksi prosentti meistä nauttii vähän kärjistäen 99 %:sta maapallon rikkauksista - siitä osaltaan aiheutuu mielestäni suurin osa ihmiskunnan ongelmista. Toisaalta koko lajimme perusominaisuus on loputon ahneus - asiat ovat siis lopulta viime kädessä Korkeemman kädessä.

Kumpa siis "vain" osaisimme olla tyytyväisiä tässä valmiissa maailmassa...

Ota käpäläsi ja käy

A.Paasilinnan 'Jäniksen vuoden' innoittamana kannustan meitä kaikkia "vakavasti" harkitsemaan, ottamaan käpälämme ja käymään... Jokainen päivämme on uusi mahdollisuus - EI tarkoitettu tuhlattavksi vastenmielisissä tahi liian kuormittavissa kuvioissa. Kuviolla voi tässä tarkoittaa esim. nykypäivän työelämän yhä tiukkenevia silmukoita ja kiivaammin pyöriviä rotanpyöriä.

Harvalla meistä rohkeus (tai muut mahdollisuudet) riittää oikeasti astumaan Vatasen lailla läpi seinän ja kulkemaan kohti uusia mahdollisuuksia välittämättä yhteiskunnan tms. aiheuttamista turhista paineista. Itsekkään en vielä ole sitä tehnyt...'carpe diem' on tältä osin siis vielä konkretisoitumatta. Askelmerkit ovat mielessäni kuitenkin piirtymässä yhä selvemmin - on siis "vain" ajan ja sen ainaisen vaihdonvälineen (siis raha) kysymys, miloin lopulta toimin kuten opetan.

Joutilaita viikonloppuja kaikille "linjoilla olijoille" ja samankaltaisia ajatuksia tässä harmaassa ja hektisessä maailmassa pohtiville joutilaille tai tuleville sellaisille:)

Kauneuteen

"On kauniita vain äidit ja vastasyntyneet...", laulaa Hector. Elämän kiemuroissa ja siinä "kuuluisassa" oravanpyörässä ei aina ole todellakaan helppoa nähdä kauneutta. Kauneus on kuitenkin läsnä lähempänä kuin usein huomaammekaan - ei tarvitse mennä kuin lähipuistikkoon tahi metsikköön. Luoja on kyllä valmiiksi "petannut" meille kauneuden lähteet.

Kauneus ja carpe diem kulkevat luontevasti käsi kädessä - hetkeen tarttuen ja "yksinkertaisista" läsnäolevista hetkistä ja asioista löytyy paljon kauneutta ihan arkipäivässämme. Elämän ei siis todellakaan tarvitse olla mitään Hollywoodmaista glamouria, vaan parhaat ja kauneimmat hetket ja asiat löytyvät ihan "iholtamme".

Joutilaisuus yliarvostettua?

Simpanssi: Olen jo pitkään pohtinut ja suunnitellutkin tietä joutilaisuuteen.

Paavo Puurtaja: Itse en ole edelleenkään töiltäni moisia joutavuuksia ehtinyt pohtimaan.

S: Minäkin olen ihan viime aikoina alkanut pohtimaan, josko koko joutilaisuus onkin yliarvostettua?

PP: No, mutta - mikäs se Simpanssin takin on kääntänyt?

S: Mitkäpä syyt minulla lopulta olisi joutilaaksi jäädä...? Eipä taida onnea olla työpaikan seinien ulkopuolellakaan...

PP: No - hyvä, että realiteetit taitavat voittaa ja olet vihdoin tulossa järkiisi...

S: Järkiini en kyllä tulla haluakkaan...mutta...

Työsuojelua, vai työltäsuojelua?

Paavo Pakertaja: "Työsuojelun merkitystä on lisättävä, jotta jaksetaan tehdä töitä pidempään ja työurat siten pitenevät".

Simpanssi: "Mielestäni työsuojelun merkitystä ylikorostetaan - uutena terminä haluan lanseerata 'työltäsuojelun', jolla aidosti saadaan aikaan hyvinvointia ja jaksamista"

PP: "Mitä kummaa - eihän meidän järjestäytynyt yhtiskuntamme kestä työtä vieroksuvia...?"

S: "Eihän kyse ole mistään työn vieroksunnasta, vaan sen aiheuttaman oravanpyörän välttelystä ja oravanpesän ihanuuden ja suopeuden tavoittelusta:)"

PP: "Onhan sulla mielipiteet - täytyy kai itsekin joskus, kun töiltäni kerkiän, alkaa miettimään vaihtoehtoja tälle raatamiselle ja turhalle stressaamiselle...kun vain ehtisin..."

Juomia - carpe diem

Mikäpäs sopisi paremmin carpe diemiin kuin kunnon vihreä tee tai rooibos - "flavonoidipommeja" myös molemmat. Inkiväärijuomalla saa energiaa elimistöönsä - seksuaalinen energia virittyy "yläkvartaaliin". Kahvee puolestaan saa mielen skarpiksi ja keskittymisen edes hetkeksi kohdalleen...

Kunnon viski tai vahva olut saavat myös hymyn karehtimaan Simpanssin kasvoilla - "hetkeen tarttuminen" todellakin helpottuu...

Vesi vanhin voitehista, vaikkakin laimein on tieytysti elämän perusta - toki myös Simpanssin lempijuomia, varsinkin sopivasti hapotettuna.

Joutilaan työviikko

Monet tavoittelevat nelipäiväistä työviikkoa - joutilas tietysti haluaa olla senkin ajan joutilaana.

Siitä syntyi alla oleva vuoropuhelu Simpanssin, joka joutilaanakin tunnetaan ja Paavo Pakertajan välillä.

Simpanssi: Joutilaan "työviikko" voisikin olla seuraavanlainen... Nelipäiväinen "työviikko", jossa ikävät päivät eli ma, ti ja to on jätetty vapaapäiviksi.

Paavo: En oikein meinaa ymmärtää koko logiikkaa? Miksi kummassa joutilaalla pitäisi ylipäätään olla työviikkoa?

Simpanssi: Tämä onkin vain ajatuksilla leikkimistä - eihän joutilaalla tietenkään olekaan oikeaa työviikkoa. Tällä haluan tavallaan parodisoida pakertajien käsityksiä ja salaisia haveita esim. nelipäiväisistä työviikoista.

Paavo: Voitko suomentaa ton - tarvitsen kai rautalangasta vääntämistä...

Simpanssi: No okei - yritän... sunnuntai on täydellinen lepopäivä. Keskiviikko on lyhyt neljän tunnin päivä, esim. joku vapaaehtoinen seminaari, sisältäen ruokatunnin ja sitten pikkulauantain viettoon... Perjantai on saldovapaa - mahdollisesti myös viihde ja korsertti yms. päivä;). Lauantaina alkaa "aamusaunalla" about klo 11.00 ja loppupäivä rennosti vapaalle "harkinnan" mukaan...:).

Paavo: Onhan sulla villejä visioita...

Simpanssi: Auttoiko yhtään ymmärtämään joutilaisuuden maailmaa?

Paavo: Joo - nyt kai ymmärrän jotenkuten vähän enemmän ko. aiheesta... Mielessään pohtii, "pitäsköhän munkin alkaa pyrkimään kohti joutilaisuutta..."

Hedonismia

Elämän hedonistisia nautintoja - lauantaina lämmintä lohisalaattia, Jamesonia ja vahvaa kahveeta...:)
Ruska ja rakas sekä kohtopuoliin lämmin sauna särpimineen..:)

Intiaanikesää

Syyskuun viimeinen viikonloppu osasi yllättää joutilaan iloisesti...:)

Carpe diem

Täytyy todeta, että tänä aamuna "melkein" painoi syysmasennusta päälle - onneksi aurinko ja valo pystyi vielä sittenkin voittamaan:).  Carpe diem (hetkessä eläminen) on teoriassa helpon kuuluinen juttu, mutta käytännössä sen todeksi eläminen vaatii elämänasenteen tarkistamista yhä uudelleen.

Apinan mieli kun on hyvin häilyväinen menneen, nykyhetken ja tulevan suhteen. Usein kuulee puhuttavan elämänhallinnasta - Simpanssi ainakin rehellisesti myöntää, ettei pysty hallitsemaan elämäänsä, vaan se jaksaa yhä uudestaan yllättää - onneksi enimmäkseen positiivisesti.

Joka tapauksessa carpe diem on mielestäni ainoa oikea elämänasenne, johon tulee pyrkiä ja nauttia elontien pienistä mukavista jutuista:).

Kohti joutilaisuutta 1

Tulipahan taas tänäkin viikonloppuna pohdittua työelämän merkitystä ja mielekkyyttä. Muotoilin mielessäni malleja kohti "lopullista voittoa" joutilaisuuteen ja carpe diemiin ("elä hetkessä"). Päädyin kahteen malliin - 'Jyrkkyysmalli' ja 'Loivennusmalli'.

Jyrkkyysmalli (sis. 'anti carpe diemin' ja 'jana-ajattelun') tarkoittaa kaksiulotteisena sitä, että x-akselilla on aika ja y-akselilla toisen mielen mukaan tekeminen, kuten tässä yhteydessä palkkatyötä tarkoitan. Y-akselin asteikko on 100 % ja se on myös ns. perustaso, jonka henk. koht. olen valinnut, jotta savuttaisin "riittävän" lyhyessä ajassa (jana-ajattelua) tason (n.10-15 %), jolla olisi mahdollista heittäytyä joutilaaksi ja alkaa oikeasti toteuttaa carpe diemiä eli olisi suomeksi sanottuna tienannut riittävästi "hilloa" - talous olisi siten turvattu ainakin lähes loppuelämäksi. Tämä hyppäys 100 % tuohon n.10-15 % tapahtuisi jyrkästi pystysuoraan, kun aika olisi ns. kypsä - tästä siis yksinkertaisesti tulee mallin nimikin.

Loivennusmallissa puolestaan pyritään joutilaisuuteen ja carpe diemiin loivemmin. Perustasoksi voi valita esim. 60 %, jolloin jo tavallaan noudatetaan 40 %:sti joutilaisuutta ja carpe diemiä. "Lopullinen voitto" saavutetaan siten loivemmin ja aika-akselilla myöhemmin kuin jyrkkyysmallissa. Tämä malli tosin mahdollistaa jouhevamman lähestymisen kohti joutilaisuutta.

Tää o nyt se alaku...

Vihdoinkin Simpanssi sai oman bloginsa!!!;) Tähän alkaa pikku hiljalleen ilmestyä elämän filosofisia mietteitä, kunhan tässä joutilaisuusfilosofia etenee...:)